Minun taipaleeni

Synnyin suolahden maisemiin
marraskuun kolmantena vuonna 1952.
Syntymäpäivänäni satoi lunta, ehkä
siitä syystä tykkään alkutalven lumisateista.
Lapsuuteni oli onnellinen, vaikka kaikki
toiveeni eivät toteutuneetkaan. Elin kuuden
lapsen joukossa, toiseksi nuorimpana.

Nuoruudestani ei tullut onnellinen. Etsin
yksinäisyyteeni seuraa kapakoista, halusin
löytää elämäni ystävän. Tuo unelma ei täyttynyt.
Jatkuva epäonni loi sisimpääni rajuja vihan tunteita.

Aloin purkaa kohtaloani lauluihin. Hankin armeijan
jälkeen kitaran ja kohta osasin jo säestää. Rustasin
lauluja, mutta suurin osa niistä jäi unohduksiin.
Lisääntyvä katkeruus johti askeleitani viinamäkeen.
Tunnistin nuo polut pian turhiksi, mutta omat voimani
eivät riittäneet niistä vapautumiseen.

Keväällä 1980 kaksi miestä tuli hakemaan minua
hengelliseen tilaisuuten Suolahden Lähetystaloon.
Antero Korhonen oli siellä puhumassa. Vastenmieliset
tunteet kävivät minun kipppuuni, mutta tiesin tulleeni
oikeaan paikkaan. Antero siunasi minut tielle.
Liityin vapaaseurakuntaan. Kaikki alkoi muuttua, se
tuntui uskomattomalta. Sain myöhemmin Vapaakirkon
työntekijän valtakirjan. Tuosta koulusta tieni johti
työttömyyskortistoon ja koin pettymyksen tunteita.
Tein seurakunnassa vapaaehtoista varhaisnuorisotyötä.

Koin monesti taivastiellä ihmeellisiä asioita. Mutta
sitten alkoi kylmä kausi. Olin perustanut toiminimen ja
halusin markkinoida hengellisiä lastenjuttuja. Tuo
toiminimi meni nurin ja menetin lähes kaiken.
Jouduin rahapulassa tekemään sellaisia keikkoja,
jotka eivät minua miellyttäneet. Monet tahot olivat
kuitenkin ystävällisiä kun tarjosivat työtä.
Hyviäkin työkeikkoja oli, mutta niin kovin
usein tunsin kulkevani vieraalla maalla,
taivasikävä sydämessäni. Kaikki unelmani olivat
palaneet tuhkaksi ja olen kulkenut yli 20 vuotta
hyvin kivikkoista tietä. Tämä kaikki ilmoitettiin
minulle etukäteen profeettain sanoilla. Mutta samat
sanojat ilmoittivat, että elämääni astuu vielä uusi
aika. Nämä kotisivut ovat askel kohti tuota lupausta.

Mitä muuta tyhjä ja kuollut ihminen voi tehdä kuin
astua lempeään virtaan.